Lunta sataa. Ennen olisin ollut innoissani menossa heti ulos, mutta tässä tilassa se ei houkuta. Ensinnäkään mulla ei ole tarpeeksi päälle mahtuvia vaatteita, niin että tarkenisin olla tuolla ulkona lähes pakkasessa.

 Ja toinen, ehkä vielä vaativampi juttu. En jaksa taistella tuolle tytölle vaatteita päälle. Pukeminen ei todellakaan ole hänen mielipuuhaa, ja joudun usein käyttämään kaikki mahdolliset keinot että saan hänet puettua. Kerään kaikki tarvittavat vaatekappaleet kasaan lattialle, lysähdän itse viereen istumaan, ja sitten onkin jo tyttö kaukana. Eikä puhettakaan että tulisi vapaaehtoisesti puettavaksi. Joskus harvoin  se onnistuu jollakin houkutuskeinolla, mutta ei sitä aina jaksa olla höpötttelemässä ja lepertelemässä.
Pakkohan se on siis raahautua ylös lattialta ja hakea tyttö, joka tietysti juoksee "kaakuun". Sen jälkeen pukeminen joko onnistuu, tai sitten alkaa hirveä huuto. (yleensä jälkimmäinen) Riippuen omasta vireystilastani, kestän huutoa tai menetän hermoni. Sätkivää lasta on vaikeaa pukea kun oma maha on edessä. Jos rimpuilu ei suosiolla lopu, niin luovutan. Sitten ei mennä ulos. Piste. Kannattiko siis edes yrittää lähteä, kun todennäköisesti siinä käy aina noin.
Mutta sitten tyttö huutaa....uloo, uloo, haluaa uloo.

Emme siis tänään edes yritä mennä ulos. (paitsi että juuri nyt alkoi paistamaan aurinko ja ilma olis mitä loistavin ulkoilulle)

Eilen ilmestyi uusi Kaks Plus-lehti. Ja siinä kuva minusta. Mua harmittaa kun en ole itse juttua nähnyt, ja kavereilta satelee jo kommentteja. Toimittaja ei ole pitänyt lupausta. Hän lupasi lähettää lehden minulle heti kun mahdollista. En ole myöskaan kuvia saanut s.postiini. Tekstin se nainen laittoi minulle kommentoitavaksi.

Kävin eilen neuvolassa. Pikakäynti. Ei mitään uutta. Vauva oli pää alhaalla niinkuin pitääkin, valmiina syntymään. Sen verran terkkari suostui kokoa kommentoimaan, että ainakin isompi sieltä on tulossa mitä siskonsa oli syntyessään. HUIII. Kuinkahan iso poika sieltä tulee?

Nyt mun on vain kammettava itseni tästä sohvalta ylös ja ihan ensiksi mentävä pyllypyykille tytön kanssa. Sekään ei houkuttele, kun sitten saa taas vaipan yms. kanssa tapella. (onkohan mulla itellä asenneongelma?)

Mutta kiitos kun jaksoit hetken olla ajatusteni kanssa. :)

38+6. Ei luulis enää olevan montaa päivää jälellä. Ei millään jaksais enää odotella. Laukut on pakattu valmiiksi ja ne odottaa eteisessä, samoin tytön matkasänky yms. mitä saattaa tarvita kun hoitoon menee. 

Joka päivä supistelee...välillä tunninkin ajan säännöllisesti. Ei mitään ihan hirveen kipeitä, mut niin kuitenkin ettei puhumaan pysty samaan aikaan. Joka ilta nukkumaan mennessä on mielessä, että toivottavasti ensi yönä tapahtuu jotain.

En jaksa joka päivä käydä täällä kirjottelemassa, mut ilmoitan kyllä jos jotain tapahtuu. :)

Just kirjoitin pitkän tekstin, ja sit pikkulikka tuli säheltämään ja hävitin sen. Äääääh....en jaksa enää samoja juttuja kirjottaa. Tiivistettynä: Väsyttää, voisin nukkua kaiken aikaa. Pinna kireellä, mulla, miehellä ja tytöllä. Ei huvita tehdä mitään. Kotitöiden aloittaminenkin vaatii ponnisteluja. En uskalla lähteä mihinkään yksin, kun pelkään että lapsivedet lorahtaa pahassa paikassa. Supisteleekin välillä tosi kipeesti. Odotusta, odotusta, odotusta. Siinä kaikki. Loppu!!

ZZZZZZZZZZ.....
Tää päivä on menny ihan ilman päiväunia, ja olo on sen mukainen.
Olimme tytön kanssa aamupäivällä muskarissa. Tyttö nukkui puoli tuntia ennen sitä autossa, eikä tietenkään väsyttänyt enää päivällä. Sit iltapäivästä haimme heinäpaaleja kaneille talviruuaksi, ja siinäkin matkalla tyttö ehti hetken nukahtaa. Ei siis missään välissä mahdollisuutta edes torkahtaa. Isäntä tuli töistä, ja tuolla se nyt kuorsaa.....epäreilua....

Tein eilen ihanan löydön kirpparilta. Vanha lasten kirja, Pallero; kuvia ja loruja kaikkein pienimmille ja heidän vanhemmilleen, vuodelta 1979 (syntymävuoteni). Ilmeisesti ollut silloin äitiyspakkauksessa. Muistan kuinka äitini kanssa luettiin tuota kirjaa, ja kun minua suututti, äiti näytti kiukuttelevan ja itkevän vauvan kuvaa. Tykkäsin kirjasta kai niin paljon että sotkin ja piirsin ja lopulta revin sen palasiksi. Nyt oma tyttöni otti kirjan heti omakseen.

PESÄNRAKENNUSTA

Lauantaipäivä meni siivotessa. Sain uudet verhot ikkunoihin ja kesällä pestyt matot lattioille. Ja kaiken kruunasi tunnelmaa tuovat kynttilät ja ihanan ystävän seura. Täydellinen viikonloppu takana. :)

Torstai 5.9

Kohta taas viikko mennyt. Kyllä menee hurjaa vauhtia päivät. Nyt on taas aallonpohjalta noustu ylemmäs ja elämä tuntuu kivalta. Eilen käytiin tytön kanssa kaupassa ja vaihdattamassa autoon tuulilasi, ja tänään oli auton katsastuksen vuoro. Hienosti meni läpi ilman yhtään huomautusta.

Mä jos joutuisin katsastukseen, niin vikalista olis piiiiiiitkä. Vauva on ehkä jo laskeutunyut alemmas, kun hengittämisen kanssa ei ole enää ongelmia. Liitoskivut sensijaan on ihan kamalia. Lonkat rutisee ja paukkuu, alavatsa ja -selkä ovat kipeenä, reisiin koskee, jaloissa ei ole voimia ja ne puutuvat vähän väliä....yöllä heräsin kun yritin kääntää kylkeä, ja itku melkein pääsi kun sattui mahaan niin paljon. Mieskin heräsi voihkimiseeni ja kysyi tarvinko apua. Vasemmalla puolella alavatsalla on tosi kipee kohta, mihin välillä sattuu kuin puukolla kaivelisi. Milliäkään en pysty silloin liikahtamaan. Olen siitä terkkarille maininnut, mutta eipä tuo taaskaan sanonut mitään.

Likka heräs aamulla jo puoli viideltä eikä suostunut enää pysymään sängyssään. Enkä ole sen jälkeen nukkunut.....väsymys on sitä luokkaa etten taida olla enää tässä maailmassa. Pitää kai ryömiä sänkyyn vaikka kello on vasta yhdeksän.

Viikko 36 alkoi tänään. Alkaa jo loppu häämöttää.

Ulkona ihana aurinkoinen syksyilma, mutta me jökötetään sisällä. En uskalla tuota neitiä vielä päästää ulos kun eilen oli niin kova kuume. Tyttö nukkui yön hyvin, noustiinkin vasta seiskalta. Mä nukuin sohvalla ja osan yöstä neidin huoneen lattialla patjalla. Toivottavasti mies on nukkunut myös kunnolla, ettei ois ihan niin huonolla tuulella tänään.

MItähän sitä keksis tänään tekemistä? Pyykkikone piti laitttaa uudelleen päälle, kun unohdin eilen laittaa pyykit kuivumaan. Siinä ois ainakin yksi homma. Jos jaksaisin, niin voisin leipoa jotain. En vaan ole varma jaksanko. Ehkä levitän valokuvat keittiön pöydälle ja alan liimailemaan niitä albumiin.

Mulle on tullut violettivillitys. Olen jo kaivanut esille kaikki liilat ja violetit liinat ja kynttilät, ja eilen tilasin Jotexilta liilat verhot meidän makkariin ja olkkariin. Pitää napata kuvia kun saan ne ripustettua ikkunoihin.

Sellaista tänään...käynnistymisvaikeuksia.

1.9

Syyskuu JO. Viimeistään ensi kuussa vauva syntyy.

Ostin eilen Honkkarista sellasen pitkävartisen roskienkeräyspihdin. On muuten kätevä. Enää ei tarvi yrittää kumarrella kun kerää tavaroita lattialta.

Tää viikonloppu on ollu jotenki alavireinen. Varsinki tämä päivä. Appivanhemmat käväs kylässä, ja neki oli vain alle kaksi tuntia, vaikka yleensä ovat puoli päivää vähintään. Tais tuo sadekeli tehdä kaikista vähän masentuneita. Tyttökin on melkein 40 asteen kuumeessa.

Ensi yö taitaa mennä valvoessa. Vein jo patjan valmiiksi tytön sängyn viereen, ja ajattelin yrittää nukkua siinä. Pieni reppana on niin kipeänä....:(

Kello on vähän yli kahdeksan illalla, ja tekis mieli jo painua pehkuihin. Menis tääkin päivä nopeemmin ohi. Toivottavasti huomenna on pirteempi olo.