Santtu Topias 2kk

Heippa ja anteeksikun olette joutunu odottelee mua. Täällä voidaan hyvin. Kahden kuukauden ikäinen Santtu pitää minut kiireisenä. Vaikka istun paljon paikallani ja imetän, niin en pysty samaan aikaan kirjoittamaan koneella. Kunhan löydän sopivan raon, niin kerron enemmän synnytyksestä ja ensimmäisistä viikoista. Malttia, ystävät.

Sain tänään Kaks Plussan toimittajalta kuvia. Tällanen mamma siellä kuvauksissa silloin oli. En oikein tykännyt noista tamineista mitä piti laittaa päälle, mutta täytyy sanoa itsekin että ne kyl sopii mulle.

Perjantai (taas)

Hurjaa vauhtia menee nää päivät, huh...mutta onneksi niin.
Mä sit pääsin eilen liikenteeseen täältä. Käytiin tytön kanssa leipomosta hakemassa pakastin täyteen leipää, ja sit mentiin kirpparille. Yllätyin miten hyvin jaksoin kierrellä. En löytänyt oikein mitään järkevää. Likalle ostin pari pussillista koruja eurolla. Hänestä on tullut kunnon neiti, aina pitäis olla koru kaulassa. (ei ollenkaan äitiinsä tullut) siis kyllä mä tykkään koruista, mutta en oo koskaan oppinu niitä kauheesti pitämään.

Ruokakaupassaki käytiin, eikä mulla menny sielläkään hermot. Tyttö oli ku enkeli. Paitsi sitten siinä vaiheessa kun piti mennä autoon takaisin. Sitten tuli huuto. Alkoi olla niin nälkäinen ja väsynyt.

Illalla olin vielä kuoroharjoituksissa. Muutaman kerran supisti niin että piti istahtaa ja levähtää. Ja viime yönäkin heräsin muutaman kerran kipeeseen supistukseen. Voi kun mä toivon että tää alkais syntymään ilman sitä käynnistystä.

Tässä vielä mahakuva, oiskohan viimeinen sellainen tällä kertaa.

Tein tällasen vaippakorin muovisen lattiamaton jämäpaloista. Vielä kun jaksais tehdä toisen ja ehkä kolmannenkin, ni ois hyvä.

Tytön kanssa aamulenkillä. Tällasessa korvessa me asutaan :)

Keskiviikko 2.10

Mua on alkanu pelottaa....tai ainaki jännittää hirveesti. Ai mikä? Synnytys tietysti. Nyt kun muutaman kerran on tullu oikein kunnollisia kipeitä supistuksia, niin ne tekee tän kaiken niin konkreettiseksi. Enää ei oo montaa päivää jäljellä.
Itseasiassa nyt tiedän jo milloin viimeistään POIKA syntyy. Kävin tänään koksissa kokoarviossa, ja näyttäis olevan jo yli nelikiloinen jässikkä tuolla massussa. sain käynnistysajan ensi maanantaille.
VIIKON PÄÄSTÄ MEILLÄ ON VAUVA, ja ehkä hyvällä säkällä ollaan jo kotonakin. (jälkimmäiseen en ihan usko itsekään)
Olin tänään käyrällä. Hihna ja anturit mahassa kiinni, ja pelkäsin. Pelkäsin, ahdisti, kuuntelin, yritin ajatella muuta, katsoin kelloa, yritin pitää silmät kiinni ja sulkea korvani.....Mua ahdistaa suunnattomasti se vauvan sydänäänien kuuntelu. Sykkeen nopeus vaihtelee hirveesti, ja pelkään että se äänissä on jotain häikkää. Tai et ne loppuu yhtäkkiä. Tai jotain. En muista oonko jo teille kertonu kuinka esikoista odottaessa sain paniikkikohtauksen kun sydänäänet yhtäkkii hävis ja se laite alko huutamaan. Siitä kai tääkin ahdistus johtuu. Pitää muistaa sanoa että laittaa äänet pois päältä, kun seuraavan kerran joudun siihen käyrälle.

Olen yhtäaikaa innoissani ja peloissani. Syntyis jo tää vauva. Lääkäri käski kokeilla kaikki mahdolliset synnytystä edistävät jutut, että saatais synnytys käyntiin ihan luomusti. Varmaan kaikkea mahdollista olen jo kokeillutkin....
Kuulun facebookissa yhteen ryhmään missä on viimeisillään raskaana olevia äitejä, ja heiltä olen kyllä saanut vaikka mitä vinkkejä. Oisko sulla kertoa mitään uutta millä saisin aikaiseksi tehokkaita supistuksia?

En oo uskaltanu moneen päivään lähtee tytön kanssa kahdestaan mihinkään, kun pelkään että lapsivedet lorahtaa jonnekki kaupan lattialle. Huomenna ajattelin yrittää uskaltaa...jos vielä kerran kävisin vaikka kirpparilla. Kerron sitten vaikka huomenna illalla miten kävi. Uskalsinko ja jaksoinko vai en.