sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Sunnuntai 30.7

Se ois huomenna jo heinäkuu. Vielä reilu kolme kuukautta mahan kasvatusta jäljellä. Ja pikkuneitikin täyttää jo 1v 5kk.
Olin eilen kummityttöni kanssa Neljän Suoran keikalla Elimäellä, sellaisessa ilmaistapahtumassa kuin Löytty Open Air. Kivaa vaihtelua, tykkäsin tosi paljon. Tanssituttaa vaan niin tosissaan kun kuulee hyvää musaa, mutta supistelujahan se aiheutti. Suurin osa ajasta meni sit heinäpaalin päällä istuskellessa.

Tytteli oli isin kanssa kotona, ja oli pelännyt ukkosta. Mullakin meni nukkuminen pätkimiseksi, kunnes sitten aamulla isäntä heräs ja otti ohjat käsiin. Sain jatkaa uniani, ja heräsin puoli 11 valmiiseen ruokapöytään. Silti on pää ihan sekaisin ja tokkurainen. Ei vanha jaksa enää valvoa myöhään.

Makoilimme miehen kanssa terassilla äsken, tytön mielestä kai liian lähekkäin. Yhtäkkiä neiti kippasi mukillisen vettä meidän kasvoille. :) Mitähän tuo vielä keksii, meidän pikku jekkuilija.

tiistai 25. kesäkuuta 2013


Ihanaa kun on kesä. Nautin tästä lämmöstä, paitsi en öisin kun ei saa muutenkaan nukuttua. Tässä me pulikoidaan omassa altaassa pikkulikan kanssa. Mamma on aika tuhdissa kunnossa. Harmi kun mahaa ei näy, se vasta suuri onkin. Moni on jo kysynyt, olenko aivan varma että siellä on vain yksi vauva. :)
Tiistaina 25.6

Taas on vierähtänyt pitkä aika kun viimeksi kirjoitin tänne. Aika kuluu niin nopsasti ettei meinaa mukana pysyä.
Olin taas muutaman päivän töissä. Ihanaa vaihtelua kotiäidin elämään, mutta.....jouduin taas tänään menemään lääkärin puheille, ja sairaslomallehan tuo määräsi minut. Supistelee niin paljon. Töissä ei tarvi kuin nousta seisomaan ja kävellä muutama askel, niin jo maha on kivikova ja sattuu ihan. Ei mun työnteosta tule mitään jos kaiken aikaa vain istuskelen penkillä.

Joko kerroin että pikkuveikkahan sieltä on tulossa tytölle? Ensimmäisessä odotuksessa en paljastanut sukupuolta muille kuin miehelleni, mutta nyt ollaan kyllä kerrottu jos joku on halunnut tietää. Poika potkii ja pyörii hurjasti tuolla masussa. Liikkeet tuntuu nyt ihan erilaisilta kuin tyttöä odottaessa, sillä poika potkii sisäelimiä päin. Istukka on kohdun edessä, eikä potkut sen vuoksi näy paljon ulospäin. Joskus saa olla tarkkana ettei pissat lirahda housuun, kun tulee kunnon potkuja suoraan virtsarakkoon. Vielä ilkeempää on kun potkut osuu suoliin.
Nyt on alkanut taas närästää. Alkuraskaudessahan sitä jo oli vähän. Viime yönä valvoin kahteen asti kun poltteli niin paljon eikä mikään auttanut, ja lisäksi oli tosi kuuma. Rennie ei mulle auta mitään. Gavisconia käytän, mutta en kai uskalla ottaa tarpeeksi paljon kun ei sekään meinaa auttaa. Parhaiten tehoaa ruokasooda veteen/mehuun sekoitettuna, mutta se taas on niin pahaa. Viimein nukahdin istualleni olkkarin sohvalle avoimen ikkunan eteen.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

12.6

Mulla oli tänään terapia kuukauden tauon jälkeen. Pääni oli tyhjä, ja ajattelin ettei mulla ole mitään sanottavaa. Kaikki tuntui olevan ihan hyvin.

Toisin kävi. Juteltiin ensin tästä raskaudesta ja kotiasioista, ja sit mieleeni tuli asia mikä minua välillä ahdistaa. Olen sen yrittänyt työntää mielestäni pois, ja ollaan siitä aiemminkin kyllä puhuttu. Joka kerta kun facebookissa luen koulukaverieni päivityksiä, tulee tosi paha olo. Tai joka kerta kun avaan lipaston yhden oven ja näen ne kaikki koulukansiot, sama olo tulee taas. Nyt viimein tajusin mikä sen pahan olon aiheuttaa. Se ei ole pettymys itseeni, ei luovuttamisen tuska, eikä epäonnistumisen tunne. Se ei ole pätemisen tarpeesta luopumista.
 Syy on siinä, että kun jäin tauolle opiskeluistani syksyllä 2011, olin todella stressaantunut ja ahdistunut ja masentunutkin. Ensimmäinen lapsi oli tulossa, työ- ja opiskelupaineet olivat kovat, olimme juuri ostaneet talon ja muuttaneet siihen, mies oli stressaantunut ja parisuhde aiheutti erinäisiä paineita. Terapeuttini sanoi, että yksin lapsen tulo on niin suuri muutos että aiheuttaa herkemmille oireita.

No, tuo kaikki aiheutti ahdistusta, ja nyt kun joku muistuttaa minua koulusta, tulee sen hetkinen tunnetila pintaan. Tämän illan minua on ahdistanut suunnattomasti. Paha olo oli valtava kun tulin terapiasta kotiin. Nukuin tunnin, mutta sekään ei helpottanut. Saunominenkaan ei auttanut. Nyt on helpottanut jo jonkin verran, niin että uskallan kohta ajatella nukkumaanmenoa, ja toivottavasti tämä kirjoittaminen auttaa.

En siis sittenkään ollut käsitellyt vielä kaikkia isoja juttuja mitä elämässäni tapahtui pari vuotta sitten. Nyt minun pitäisi ottaa härkää sarvista ja kohdata painajainen. Eli ottaa yhteyttä opettajaan ja kertoa tilanteestani, ja että haluan kuitenkin vielä jatkaa opiskelujani jossain vaiheessa.

Sellaista tänne tänään kuuluu. Toivottavasti huomenna on taas parempi päivä.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tiistai 11.6

Nyt tuntuu siltä, että olen roska-astia, johon muut olettavat aina saavansa tyhjentää omat moskansa. Mihin itse voisin itseni tyhjentää? Nyt pursuaa niin yli, etten jaksa ottaa ainoatakaan valitusta tai kurjaa oloa vastaan. Omassa kuormassakin on kannettavaa ihan tarpeeksi.

Mihin tahansa katsonkin, näen tekemättömiä töitä. Leluja ympäri taloa, pölypalleroita sohvan alla, sormenjälkiä ikkunoissa, tiskit pöydällä, koiran ruuat kaadettuna lattialle, pyykkikori pursuaa likapyykkiä ja ulkona pyykkitelineet täynnä viikattavia vaatteita, kukkapenkit rehottaa rikkaruohoja, kasvimaalla porkkanarivit odottaa harventajaa, lattialle kaatunut maitomuki, vaipparoskis täynnä, paperinkeräyskorikin pitäisi käydä tyhjentämässä......jne, jne....

KUKA TÄN KAIKEN TEKEE NYT; KUN MÄ EN PYSTY???

En osaa olla koko aikaa pyytämässä kesätyttöämme tekemään hommia. Tänään komensin kyllä hänet imuroimaan talon. Mies valittaa että täällä on sotkuista. Jos teen jotain, alkaa supistelut taas. Ottaa niin päästä. Käytiin tänään kirpparilla ja ruokakaupassa, ja vain kaksi kertaa supisti tuona aikana. Pakko oli päästä täältä pois, ettei ala seinät kaatua päälle.

Ehkä tän tarkoitus on tosiaan se, että mies huomaa mitä jää tekemättä kun emäntä on pois pelistä.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Perjantai 7. kesäkuuta

Tässä sitä jumitetaan sohvalla, liikkumiskiellossa. Yksin. Isäntä viettää iltaa kaverin kanssa autotallissa. Ai että on mukavaa. Onneksi löysin puoli pussia karkkia niin on edes jotain mukavaa mullakin.

Aloitin sit maanantaina työt. Ihan innoissani menin vanhaan työpaikkaan. Kaikki oli niin tuttua, paitsi uusia lapsia oli paljon. Ja vanhat tututkin ovat kahdessa vuodessa kasvaneet lähes tuntemattomiksi.
Aivan kuin en olisi pois ollutkaan. Niin rutiinilla hommat sujuivat.

Kolmannen työpäivän iltapäivällä alkoi supistelemaan, ja neljäntenä päivänä supisteli vielä enemmän. Ei tarvinnut kuin muutama askel kävellä, niin maha muuttui kivikovaksi. Tänään kävin lääkärissä, joka määräsi minut viikoksi pakkolepoon. Mitään en saa nostaa enkä tehdä raskaampia hommia. Onneksi meillä on tuo siskontyttö hoitamassa omaa neitiä, niin ei tarvitse kovin paljoa kanniskella. Kohdunsuu ei ollut auennut, onneksi....

Toivottavasti ei tarvitse koko loppuraskautta olla näin paikallaan. Mutta eihän sillekään mitään voi jos niin käy. Siinä tapauksessa monta kesäsuunnitelmaa menee mönkään. En uskalla lähteä reissuun jossa pitää kävellä paljon.