22.4

Ihania päiviä takana. Miehen ja tytön kanssa vietettiin viikonloppuna laatuaikaa. Olen nauttinut auringonpaisteesta ja keväästä. Raskaana oleminenkin tuntuu ihan mukavalta, vaikken sitä koko aikaa muistakaan.

Varjo kaiken mukavan yllä on taloudellinen tilanteemme. Mies jäi työttömäksi, eikä tietoa tulevasta ole. Pankki ei myönnä lisälainaa näin pienillä tuloilla, ja meidän piharemontti uhkaa jäädä kesken. Tietää kuraa ja hiekkaa sisällä, kun ei saada nurmikkoa tehtyä.  Me selvitään kyllä, ihan varmasti, mutta haaveista on vain luovuttava....tai siirrettävä ne eteenpäin.

Olen selvitellyt Kelan kanssa asioita. Kummityttöni tulee kesäksi hoitamaan meidän tyttöä kun minä lähden töihin. Ei vain olekaan ihan yksinkertaista palkata kesätyöntekijää kotiin.

Olen viimeinkin (toivottavasti) selvinnyt flunssasta. Tosin vielä väsyttää tavallista enemmän eikä jaksa oikein tehdä mitään isompia hommia. Ainakaan pitkään. Varastoa olen siivoillut ja käynyt läpi tavaroita. Roskiin, poltettavaksi, kirpparille, uffille, kylmään varastoon, käyttöön, hyllylle takaisin....melkoista lajittelua siis....

Seuraava terapia on vasta kuukauden päästä. Terapeuttini sanoi, että on turhaa yrittää väkisellä kaivella ja etsiä ongelmia, jos tuntuu ettei ole mitään puhuttavaa.

Asiaa ei tunnu nytkään olevan tämän enempää. Pitää vain välillä käydä päivittämässä kuulumiset ettette ihan unohda minua. :)  Ihania olette te jotka jaksatte olla kiinnostuneita ajatuksistani. <3
Ois kiva kun joku joskus kommentoisi jotain. Ja saa kysyäkin jos jotain jää epäselväksi.

Maanantai 15.4

Viime yö meni pyöriskellessä ja torkkuessa. Kyllä väsytti kun piti nousta ylös puoli kuudelta.
Jännitti ja pelotti lähteä ajamaan niin väsyneenä Kotkaan, mut hienostihan tuo reissu meni. Ei mitään ongelmia. Olin 15 min etuajassa ja pääsin heti ultraan. Kaikki kunnossa. Pieni pirpana on jo päästä peppuun yli 11 cm. Kätilö yritti kaikkensa että näkisi sukupuolen. Ensin hän sanoi varovasti, että taitaa olla prinsessa, mutta kohta tulikin kommentti, että jaahas, oiskohan siellä jalkojen välissä sittenkin vilahtanut jotakin. En siis saanut vastausta kumpi siellä on. Rakenneultrassa (27.5) se sitten toivottavasti selviää.

Nukuin päiväunet , tai aamupäiväunet, ja olin sen jälkeen puoli päivää aivan tokkurassa. Piti ihan pakottaa itseni tekemään jotain järkevää. Sain pestyä keittiön ikkunat ja laitettua sinne uudet verhot.

Pää on ollut taas tänään kipeä. Johtuukohan tuo nyt siitä istukkahormonista. Lämmitin kauratyynyn ja laitoin sen harteilleni, ja se kyllä auttoi, eli jumituksia siellä taitaa olla.

Tytteli raahas mulle iltapäivällä kenkiään ja muita ulkovaatteitaan, ja pakkohan se oli sit lähtee käymään ulkona VESISATEESSA. Ai että oli ihanaa hyppiä ja räiskiä vesilammikoissa, ja uittaa hanskoja rännin alla. Ihana oikeesti seurata pienen lapsen riemua, kun kokee uusia kivoja juttuja. Talon seinustalta on sen verran lumet sulaneet, että siinä pääsee hiekkakakkuja tekemään. Olipa sekin mukavaa oman lapsen kanssa. Päiväkodissa työskennellessäni olen sitä kyllästymiseen asti tehnyt.

Nyt neiti on yöunilla, mies töissä ja mä kulutan aikaani. Jaksaisinkohan jatkaa varastonsiivousurakkaani, vai mitä sitä tekis, ettei koko ilta menisi taas harakoille.

Su 14.4

Vettä sataa ja taivas on synkkä, mutta se tietää kevättä. Lumikasat hupenee melkein silmissä. Voi että odotan innolla mitä tuolta lumen alta paljastuu, ja mitä minun kukkapenkeistä alkaa kasvamaan. Istutin syksyllä satoja kukkasipuleita. Pihalla olis kesäksi hommia vaikka miten paljon, mutta olen varautunut siihen etten ison mahani kanssa pysty kaikkeen mitä haluaisin. Ja toisekseen...olen menossa töihin kesäksi, joten mitenkä mahdan jaksaa edes tehdä mitään ylimääräistä.

Eilen aloitin varaston siivouksen. Sitä olen suunnitellut jo kauan. Kun muutimme tähän puolitoista vuotta sitten, tungin kaiken ylimääräisen varaston hyllyille, ja pikkuhiljaa sinne on kertynyt paljon muutakin. Ja laatikot ja pussukat ja rojut eivät tosiaankaan ole missään järjestyksessä. Ison osan varastosta vie minun askartelunurkkaukseni, jonka olen myös suunnitellut pistäväni uusiksi.

Kävimme tänään koko pienellä perheellämme Veturissa. Ihan vartavasten menimme sinne tyhjin vatsoin, ja kävimme Mäkissä syömässä. Kiertelimme kauppakeskusta, ja K-raudasta oli ihan ostettavaakin. Tuntui todella mukavalta kun mieheni piti kättään harteillani ja välillä otti kädestä kiinni. Ihan kuin suhteemme alkuaikoina. Ei ole turhaan puhuttu parisuhteen hoitamisen merkityksestä. Tuollaisilla pienillä teoillakin voi saada hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Pää on ollut taas tänään kipeä. Ehkä johtuu jumiutuneista niskalihaksista. Tai sitten huomisen jännittämisestä. Olen aamulla menossa uusintaultraan Kotkaan. Ultra ei jännitä, mutta se ajomatka (60km) jännittää. Pahimman masennukseni aikaan aloin pelätä autolla ajamista, ja tämä pelko on jäänne siitä. Kyllä pystyn lyhyempiä matkoja jo ajamaan, mutta en ole yksin ajanut noin pitkää matkaa pitkään aikaan.
Kerron sitten huomenna miten meni.
Näkisiköhän kätilö huomenna tulevan vauvan sukupuolen? Haluan ehdottomasti tietää sen heti kun mahdollista, mutta EN TIETENKÄÄN paljasta sitä kenellekään. Paitsi miehelleni.

Tiistai 9.4

Voimat pois, joka paikkaa jomottaa, väsyttää, päätä särkee....mies on ollut monta päivää kuumeessa ja kipeenä, ja nyt se kai on tarttunut minuunkin. Kuumetta mulla ei ole, ei oo ollu todella pitkään aikaan. Toivottavasti säästyn siltä nytkin, sillä se vie voimat ensisestään pois.

Monta asiaa pitäis tehdä, mut en oo saanu aikaseksi. Varsinkin kaikki puhelimella hoidettavat asiat tuppaa unohtumaan. Sokerirasitustestiin pitäis varata aika, ja kai se on viimein huomenna tehtävä. Kelalle ois asiaa, Tehyyn pitäis ottaa yhteyttä.....

Nyt ei vaan jaksa yhtään mitään.

Perjantai 5.4

Ei oo huvittanu tulla kirjottelemaan. Mulla on ihme tapa ajatella, että kun menee hyvin, en voi siitä puhua ettei se hyvä olo häviä. Nyt on mennyt jo niin monta päivää taas paremmin, että uskallan jo avautua.

Olimme pääsiäisen Tuusulassa. Ihanaa kun sai itsensä ja ajatukset muualle. Tämä viikko on mennyt nopeasti, kun pääsi arkeen kiinni takaisin. Mä tarvitsen rutiineja ja säännöllisen elämän että voin hyvin, mutta toisaalta tarvin myös vaihtelua ja extemporejuttuja, ettei pääse pitkästymään.

Pikkupirpana vatsassani ilmoittaa joka päivä itsestään. Tunnen aivan selvästi pienen pienet potkut, vaikka viikkoja on vasta 13+4. Mieheni mukaan vatsa on jo pyöristynyt (vaikka ennestäänkin se on jo niin iso)
Huomaan kyllä itsekin ettei housujen vetoketjut mene enää kiinni. Pitkät paidat ovat nyt mun juttu, ettei kukaan pääse näkemään avoimia vetskareita.

Neuvolassakin kävin tällä viikolla. Terkkari oli uusi tuttavuus, ja jotenkin vaisun oloinen. Suhtautuvatko kaikki terveydenhoitajat uudelleenodottajiin noin välinpitämättömästi. Ikäänkuin kaikki olisi ihan tuttua touhua? Mä en ainakaan muistanut esim. sitä, että ennen varattua aikaa pitää käydä antamassa pissanäyte. Lääkärilläkin kävin. Hän oli oikein miellyttävä ja ystävällinen. Voi mikä helpotus oli taas kuulla vauvan sydänäänet. Siellä meidän pikkuinen köllöttelee omassa pesässään ja voi hyvin.