Torstai 5.9

Kohta taas viikko mennyt. Kyllä menee hurjaa vauhtia päivät. Nyt on taas aallonpohjalta noustu ylemmäs ja elämä tuntuu kivalta. Eilen käytiin tytön kanssa kaupassa ja vaihdattamassa autoon tuulilasi, ja tänään oli auton katsastuksen vuoro. Hienosti meni läpi ilman yhtään huomautusta.

Mä jos joutuisin katsastukseen, niin vikalista olis piiiiiiitkä. Vauva on ehkä jo laskeutunyut alemmas, kun hengittämisen kanssa ei ole enää ongelmia. Liitoskivut sensijaan on ihan kamalia. Lonkat rutisee ja paukkuu, alavatsa ja -selkä ovat kipeenä, reisiin koskee, jaloissa ei ole voimia ja ne puutuvat vähän väliä....yöllä heräsin kun yritin kääntää kylkeä, ja itku melkein pääsi kun sattui mahaan niin paljon. Mieskin heräsi voihkimiseeni ja kysyi tarvinko apua. Vasemmalla puolella alavatsalla on tosi kipee kohta, mihin välillä sattuu kuin puukolla kaivelisi. Milliäkään en pysty silloin liikahtamaan. Olen siitä terkkarille maininnut, mutta eipä tuo taaskaan sanonut mitään.

Likka heräs aamulla jo puoli viideltä eikä suostunut enää pysymään sängyssään. Enkä ole sen jälkeen nukkunut.....väsymys on sitä luokkaa etten taida olla enää tässä maailmassa. Pitää kai ryömiä sänkyyn vaikka kello on vasta yhdeksän.