Maanantai 15.4

Viime yö meni pyöriskellessä ja torkkuessa. Kyllä väsytti kun piti nousta ylös puoli kuudelta.
Jännitti ja pelotti lähteä ajamaan niin väsyneenä Kotkaan, mut hienostihan tuo reissu meni. Ei mitään ongelmia. Olin 15 min etuajassa ja pääsin heti ultraan. Kaikki kunnossa. Pieni pirpana on jo päästä peppuun yli 11 cm. Kätilö yritti kaikkensa että näkisi sukupuolen. Ensin hän sanoi varovasti, että taitaa olla prinsessa, mutta kohta tulikin kommentti, että jaahas, oiskohan siellä jalkojen välissä sittenkin vilahtanut jotakin. En siis saanut vastausta kumpi siellä on. Rakenneultrassa (27.5) se sitten toivottavasti selviää.

Nukuin päiväunet , tai aamupäiväunet, ja olin sen jälkeen puoli päivää aivan tokkurassa. Piti ihan pakottaa itseni tekemään jotain järkevää. Sain pestyä keittiön ikkunat ja laitettua sinne uudet verhot.

Pää on ollut taas tänään kipeä. Johtuukohan tuo nyt siitä istukkahormonista. Lämmitin kauratyynyn ja laitoin sen harteilleni, ja se kyllä auttoi, eli jumituksia siellä taitaa olla.

Tytteli raahas mulle iltapäivällä kenkiään ja muita ulkovaatteitaan, ja pakkohan se oli sit lähtee käymään ulkona VESISATEESSA. Ai että oli ihanaa hyppiä ja räiskiä vesilammikoissa, ja uittaa hanskoja rännin alla. Ihana oikeesti seurata pienen lapsen riemua, kun kokee uusia kivoja juttuja. Talon seinustalta on sen verran lumet sulaneet, että siinä pääsee hiekkakakkuja tekemään. Olipa sekin mukavaa oman lapsen kanssa. Päiväkodissa työskennellessäni olen sitä kyllästymiseen asti tehnyt.

Nyt neiti on yöunilla, mies töissä ja mä kulutan aikaani. Jaksaisinkohan jatkaa varastonsiivousurakkaani, vai mitä sitä tekis, ettei koko ilta menisi taas harakoille.