Su 14.4

Vettä sataa ja taivas on synkkä, mutta se tietää kevättä. Lumikasat hupenee melkein silmissä. Voi että odotan innolla mitä tuolta lumen alta paljastuu, ja mitä minun kukkapenkeistä alkaa kasvamaan. Istutin syksyllä satoja kukkasipuleita. Pihalla olis kesäksi hommia vaikka miten paljon, mutta olen varautunut siihen etten ison mahani kanssa pysty kaikkeen mitä haluaisin. Ja toisekseen...olen menossa töihin kesäksi, joten mitenkä mahdan jaksaa edes tehdä mitään ylimääräistä.

Eilen aloitin varaston siivouksen. Sitä olen suunnitellut jo kauan. Kun muutimme tähän puolitoista vuotta sitten, tungin kaiken ylimääräisen varaston hyllyille, ja pikkuhiljaa sinne on kertynyt paljon muutakin. Ja laatikot ja pussukat ja rojut eivät tosiaankaan ole missään järjestyksessä. Ison osan varastosta vie minun askartelunurkkaukseni, jonka olen myös suunnitellut pistäväni uusiksi.

Kävimme tänään koko pienellä perheellämme Veturissa. Ihan vartavasten menimme sinne tyhjin vatsoin, ja kävimme Mäkissä syömässä. Kiertelimme kauppakeskusta, ja K-raudasta oli ihan ostettavaakin. Tuntui todella mukavalta kun mieheni piti kättään harteillani ja välillä otti kädestä kiinni. Ihan kuin suhteemme alkuaikoina. Ei ole turhaan puhuttu parisuhteen hoitamisen merkityksestä. Tuollaisilla pienillä teoillakin voi saada hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Pää on ollut taas tänään kipeä. Ehkä johtuu jumiutuneista niskalihaksista. Tai sitten huomisen jännittämisestä. Olen aamulla menossa uusintaultraan Kotkaan. Ultra ei jännitä, mutta se ajomatka (60km) jännittää. Pahimman masennukseni aikaan aloin pelätä autolla ajamista, ja tämä pelko on jäänne siitä. Kyllä pystyn lyhyempiä matkoja jo ajamaan, mutta en ole yksin ajanut noin pitkää matkaa pitkään aikaan.
Kerron sitten huomenna miten meni.
Näkisiköhän kätilö huomenna tulevan vauvan sukupuolen? Haluan ehdottomasti tietää sen heti kun mahdollista, mutta EN TIETENKÄÄN paljasta sitä kenellekään. Paitsi miehelleni.