Perjantai 7. kesäkuuta

Tässä sitä jumitetaan sohvalla, liikkumiskiellossa. Yksin. Isäntä viettää iltaa kaverin kanssa autotallissa. Ai että on mukavaa. Onneksi löysin puoli pussia karkkia niin on edes jotain mukavaa mullakin.

Aloitin sit maanantaina työt. Ihan innoissani menin vanhaan työpaikkaan. Kaikki oli niin tuttua, paitsi uusia lapsia oli paljon. Ja vanhat tututkin ovat kahdessa vuodessa kasvaneet lähes tuntemattomiksi.
Aivan kuin en olisi pois ollutkaan. Niin rutiinilla hommat sujuivat.

Kolmannen työpäivän iltapäivällä alkoi supistelemaan, ja neljäntenä päivänä supisteli vielä enemmän. Ei tarvinnut kuin muutama askel kävellä, niin maha muuttui kivikovaksi. Tänään kävin lääkärissä, joka määräsi minut viikoksi pakkolepoon. Mitään en saa nostaa enkä tehdä raskaampia hommia. Onneksi meillä on tuo siskontyttö hoitamassa omaa neitiä, niin ei tarvitse kovin paljoa kanniskella. Kohdunsuu ei ollut auennut, onneksi....

Toivottavasti ei tarvitse koko loppuraskautta olla näin paikallaan. Mutta eihän sillekään mitään voi jos niin käy. Siinä tapauksessa monta kesäsuunnitelmaa menee mönkään. En uskalla lähteä reissuun jossa pitää kävellä paljon.