18.5

Olipas ihana päivä. Appivanehmmat tuli meille aamulla ja lupasivat hoitaa tyttöä, minä ja mies saisimme tehdä mitä haluaisimme. No, onhan noita tekemättömiä töitä. Sain tehtyä kasvimaalle kehikon ja kylvettyä siemenet.  Porkkanaa, jäävuorisalaattia, tilliä ja herneitä. Saa nähdä mitä mullasta nousee.

Pitkin päivää alavatsallani tuntui painetta...ei kipua. Ilmeisesti supistuksia. Anoppi pelkäsi ja komensi mua lepäämään, ja levossa tunne menikin ohi. Nyt illalla vähän pelkäsin jo itsekin, ettei vauveli vain tulisi liian aikaisin ulos.

Joku hormonimyrsky mussa on ollut, kun kaikki tuntuu niin ihanalta. Mies on maailman paras aviomies ja isi, tyttö on ihanampi kuin mikään ikinä voi olla, koti on rakas paikka, mikään ei tunnu ankealta. Olin kuukauden tauon jälkeen terapiassa, ja olo oli aika vaivautunut. Olisin voinut lähteä ensimmäisen viiden minuutin jälkeen sieltä pois. Ei meillä ollut oikein mitään puhuttavaa. Sanotaanko että ihan turhaa rahanmenoa. Juteltiin sellaisista asioista mistä voisin puhua melkein kenen kanssa tahansa. Otin kuitenkin seuraavan ajan kuukauden päähän. Katsotaan mikä oloni on silloin.

Olo on ollut kaikin puolin hyvä. Sokeriarvoissa ei edelleenkään ole mitään vikaa, eikä verenpainekaan ole liian korkea. Väsynyt olen, ja päiväunet on pakko nukkua joka päivä. Hemoglobiinista en tiedä onko se noussut, mutta rautaa olen ainakin popsinut päivittäin.
Sellaista tänne tänään kuuluu. Kaikki hyvin siis. :)