Sunnuntai 26.5

Mä rakastan tätä mun mahaa. Ihanaa kun ei tarvi piilotella kokoaan löysiin vaatteisiin, vaan saa olla ylpeänä maha pystyssä. Menneellä viikolla oli rakenneultra, ja olihan siellä kaikki kunnossa. Turhaan pelkäsin. Kaikki elimet paikallaan, sydän sykki niinkuin pitääkin, ja kädet ja jalat oikeassa järjestyksessä. Niin...kyllähän se sukupuolikin selvisi, mutten taida tänne paljastaa. Isovanhemmille kyllä kerroin, vaikka niin uhosin että saa olla yllätys. :)

Varastoa siivotessa olen käynyt vauvanvaatteita läpi ja erotellut ne tytön ja pojan vaatteisiin. Tekis mieli jo pestä ja laittaa kaappiin valmiiksi, mutta se taitaa olla vielä liian aikaista. Oi että...odotan ihan innolla tulevaa perheenjäsentä.

Tyttökin osaa jo sanoa missä meidän vauva on. Taputtaa mun mahaa ja välillä painaa päänsä mahaa vasten. Ihana. Vaikka ei hän taida oikeasti ymmärtää että siellä on oikea vauva, kun välillä se vauva on hänen massussaan tai isin mahassa.

Miehen kanssa on kaikki hyvin. Olen oikeasti onnellinen. Mulla on niin hyvä aviomies ettei parempaa voi olla, vaikka tietysti jotkut ominaisuudet joskus ärsyttää. Niiden kanssa on vain opittava elämään. Kun itse muistaa helliä ja paapoa miestä, niin mieskin on paljon ymmärtäväisempi ja läheisempi. Meillä pussaillaan ja halaillaan joka päivä paljon. Toisin kuin lapsuudenkodissani. Haluan opettaa lapsilleni että toisesta välittämisen voi ja saa näyttää. Niinkuin kaikki muutkin tunteet. (missä on itselläni vielä vähän opeteltavaa)

Vielä viikko, ja sitten palaan töihin hetkeksi. Tuntuu melkein kuin en olisi poissa ollutkaan. Ihan mukavaa mennä takaisin vähäksi aikaa. Nyt nautin viimeisistä vapaapäivistäni....siivoten ja järjestellen paikkoja.