Sunnuntai 5. toukokuuta.

Kävin perjantaina neuvolassa. Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun kuulin vauvan sydänäänet. Pelkäsin ettei niitä kuuluisi, sillä en ollut tuntenut vauvan liikkeitä muutamaan päivään. terkkari tosin sanoi, ettei monikaan äiti tunne liikkeitä tässä vaiheessa. Onneksi kaikki näyttäisi olevan hyvin.

Mitattiin verenpaine, joka oli ihan hyvä. Esikoisen odotuksessa paineeni nousivat huimiin lukemiin, ja sen vuoksi olin erityisseurannassa. Luultavasti korkeat lukemat johtuivat silloisesta ahdistuksestani.

Painoni ei ole edelleenkään noussut yhtään. Lukema on kilon vähemmän kuin ensimmäisessä punnituksessa. Ei kyllä tarvisi tullakaan ylimääräistä kovin paljoa, kun sitä on jo ennestäänkin aivan liikaa. No, siihen voin vain minä itse vaikuttaa.

Suurin yllätys oli hemoglobiini. Olen kyllä joutunut rautaa syömään ennenkin, mutta silti vähän säikähdin lukemaa. Niin taisi terkkarikin säikähtää, kun piti ottaa uusi verikoe. No, hb oli 93. Kuukausi sitten se oli vielä 123. Kävin siis ostamassa rautaa samantien. Mies vitsaili, että oisit halvemmalla päässyt kun olisin mennyt nuolemaan autotallin lattian puhtaaksi. :)
Ihme kun en ole olossani huomannut anemiaani. Olenhan toki ollut väsynyt, mutta en sen väsyneempi kuin alkuraskaudessakaan, ja silloin hb oli normaali. Kysyin terkkarilta, voisiko jatkuva päänsärkyni johtua tuosta. Ehkä, ehkä ei. En saanut kunnon vastausta.

Olen taas miettinyt vauvalle nimeä. Alkaa jo olla aika lailla selvää kummankin sukupuolen osalta.

Olen jo sopinut anoppini kanssa ensi joulun järjestelyistä. Minun ei tarvitse stressata jouluvalmisteluista yhtään, vaan pääsemme valmiin pöydän ääreen mummolaan. Eikös olekin ajoissa suunniteltu joulunvietto? Kummilasten joululahjatkin voisi jo ostaa, ettei tule niistä paineita syksyllä. Kun vauva syntyy, en halua minkäänlaisia paineita harteilleni. Mitään remontteja yms. ei elokuun jälkeen meillä aloiteta, sen jo mieskin lupasi. Tyttö kun syntyi, meillä oli olkkariremppa kesken. Ja sekös aiheutti aikamoiset paineet miehelle ja minullekin. Remppa piti saada valmiiksi ennen ristiäisiä.

Olen aika innoissani kaikesta tulevasta. Hirveästi tekisi mieli touhuta ja järjestellä paikkoja, mutten oikein jaksa ja ehdi. Monta hommaa on nytkin kesken. Yritän olla stressaamatta.