Taas torstai

Viikot ja päivät menee tosi nopeesti. Kai siihen vaikuttaa tuon tytön kanssa touhuaminen. Kun neitiä odotin, niin loppuaika mateli tosi hitaasti.

Olin tiistaina Helsingissä Kaks Plussan kuvauksissa. Ihan mielettömän hieno kokemus. Ikinä en olisi uskonut miten hyviä kuvia minustakin saa, mutta olihan siinä ammattilaiset asialla. Meikkaaja/stylisti meikkasi minut ja laittoi hiukset, ja ammattikuvaaja räpsi kuvia minkä kerkesi. Eikä minua jännittänyt ollenkaan. Kyllä oli itsetuntoa nostava kokemus. Suosittelen kaikille jos joskus tulee mahdollisuus. Lokakuun Kaks Plussassa sit julkaistaan juttu ja kuvat.

Tässä ystäväni ottama kuva. Kuvan laatu ei ole lähellekään sama mitä niissä lehteen tulevissa, ja tämän kuvan värejä olen itse muokannut.

Uusi ihana ystäväni oli tyttönsä kanssa mukana reissussa, ja tietenkin oma neitikin. Kävimme Ikeassa kiertelemässä ja tuli jotain pientä ostettuakin. Olin täynnä energiaa, mutta se kostautui.....seuraavana päivänä olin yliväsynyt. Ruoka ei maistunut, ja se mitä söin, oksensin ulos. Verenpaineet oli korkeella ja tosi huono olo. Tänäänään olo ei ollut kehuttava. Verensokerikin oli aamupalan jälkeen 9,3, vaikka yläraja on 7,8.

Tänään ja eilen on alkanu lisäksi supistelemaan. Ei kipeesti, mut niin että tuntuu sisuskaluissa asti. Harjoitussuppareita ne on. En ole huolissani, mutta hiukkasen alkaa jännittämään lähestyvä synnytys.

Lainasin kaverilta kirjan: Kun kolmesta tulee neljä. Hyvä kirja toista lasta odottaville, mutta taitaa olla niin että tässä kohtaa tieto lisää tuskaa. Olen alkanut miettimään ja jännittämään sitäkin, miten jaksan kahden pienen kanssa. Saanko nukuttua tarpeeksi, että jaksan isonsiskon kiukuttelut ja mustasukkaisuuskohtaukset. Osaanko olla hyvä vaimo miehelleni, ja osaanko pyytää häneltä apua jos sitä tarvitsen. Mies jännittää myös, lähinnä sitä että uusiiko masennukseni. En pelkää masennusta kuin ehkä hetkittäin. Uskon ja tiedän että nyt tilanne on niin erilainen kuin tytön vauva-aikana. Tiedän että minun on nukuttava aina kun voin, mutta miten se käytännössä sujuu.

Tällaisia mietteitä tänään. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta en tarkoituksellakaan venytä kirjoituksiani liian pitkiksi. Kuka niitä muuten jaksaa lukea?