12.3 TIISTAI

Monta kertaa on taas ollut mielessä että pitäisi kirjoittaa tänne, muuta en muka ehdi. Kun tyttö on hereillä, on aika vaikea keskittyä omiin ajatuksiini.

Olen ollut aika energinen, siivonnut, pyykännyt, vaihtanut verhoja ja lakanoita, ommellut tilkkutyynyjä olkkariin....toisaalta välillä iskee armoton väsymys, ja tekee mieli vain löhötä sohvalla. eilen oli joku kummallinen ohimenevä vatsatauti. Yhtäkkiä vatsa kramppasi, ja hetken kuluttua kura lensi. Sama oli tytöllä muutamaa tuntia aiemmin. En muista että tyttö olisi niin kamalasti huutanut tuskaansa aiemmin. Mikään ei auttanut, naama punaisena vain huusi ja selkä vääntyi kaarelle. Ihan yhtäkkiä sitten ripulit turskahti vaippaan.

Pidimme tänään lepopäivän, eli hoitolapset eivät siis tulleet meille. Mullahan on kolmena päivänä viikossa kolme hoitolasta omani lisäksi, jotta saan vähän parempaa palkkaa kuin pelkkä kotihoidontuki. Ihan kiva juttu. Lapset ovat ihania ja oma tyttönikin saa leikkiseuraa.

Välillä on ollut pinna kireällä lasten kanssa. (ja koiran, joka roikkuu jaloissa koko ajan) Olen normaalisti tasainen ja iloinen, en pienistä hermostu, mutta nyt raksaushormonit kai aiheuttaa sen että saatan silmänräpäyksessä hermostua. Välillä ihan hävettää itseni puolesta, kun niin pienestä pinna palaa. esim. kun yksi maitolasi kaatui pöydälle, meinasin suuttua siitä kunnolla. Onneksi tajusin yhtä nopeasti miten typerää siitä oli hermostua. Tai kun tyttö ei anna laittaa vaippaa, saatan hermostua ja luovuttaa heti...ole sitten ilman! Ei ollenkaan normaalia minua tuollainen äkkipikaisuus.

Odotan todella ensi viikon perjantaita. Pyysin miestäni sanomaan töissä, että hän lähtee Kotkaan mukaan, siis ultraan. Mies ei edellisessä odotuksessa ollut kummassakaan ultrassa mukana, kun ei töistä saanut lähteä. Miten muka kaikki muut isät saa olla sen takia pois? Mulla onkin kiltti mies, joka haluaa miellyttää pomoaan. :) Nyt sanoin, että vaan lähtee eikä kysele mitään. Saa nähdä miten käy. Haluan että hän on mukana, koska minulla on joku pieni pelko ettei kaikki olisikaan hyvin. En halua olla siinä tilanteessa yksin.

Harmittaa kun jouduin heittämään mustikkapiirakan roskiin. Mies ei syö kauheesti makeeta, ja mulle ei maistu. Luulin että söisin sitä pikkuhiljaa, enkä sen vuoksi laittanut pakastimeen, mutta niin se vaan kerkes pilaantua. Mikään makea ei maistu, ja jos maistuukin, niin sen jälkeen on takuuvarmasti paha olo.