Perjantai 8. maaliskuuta

Onko tuolla mun sisällä oikeasti pieni ihmisen alku? Ei sitä vielä oikein ymmärrä. Ehkä ultran jälkeen odotus muuttuu konkreettiseksi ja todeksi.

Juttelin tänään terapeuttini kanssa edellisestä odotuksestani, kokemuksistani synnytyssairaalassa ja masennuksestani/tunteistani synnytyksen jälkeen. Tajusin, että minuun kohdistui aika monta hoitovirhettä sen jälkeen, kun vauva oli syntynyt. Itse synnytys meni hienosti, eikä minulla siihen liittyen ole mitään pelkoja. Aion kirjoittaa palautekirjeen sairaalaan, vaikka tapahtumista onkin jo yli vuosi aikaa. Ehkä pahin hoitovirhe oli, kun minut kotiutettiin sairaalasta, vaikka kohtuuni oli jäänyt osa istukasta, eikä se ollut vielä tullut ulos.      ( Jouduin itse tekemään kotivessassa poistotoimenpiteen, mikä oli järkyttävää)

En sen tarkemmin tässä kerro kokemuksistani, ainakaan vielä. Pääasia mistä puhuimme tänään, oli se, että tilanteeni on nyt kaikenkaikkiaan huomattavasti tasaisempi ja stressittömämpi kuin vuosi sitten, jonka vuoksi masennuksen uusiminen on epätodennäköisempää. Vähän huoleni sai kevennystä.

Eilen oli ensimmäinen päivä etten huomannut pahoinvointia kertaakaan. Päivä oli muutenkin hieno, kun olin tyttöni ja kahden hiihtolomalaisen kanssa uimahallissa ja sen jälkeen Veturissa.
Tänään on ollut joitakin kertoja nopeasti ohimenevää huonovointisuutta. söin viisi karkkia eilen ostamastani karkkipussista, ja puolisen tuntia sen jälkeen tuli paha olo. Ruisleipäpala päälle, niin olo parani.
Ensimmäinen syömishimokin iski. Snelmannin savustetut perhekinkkusiivut ovat ihan älyttömän hyviä, voisin syödä vaikka paketillisen kerrallaan.