Tiistai 26.2

Pari vähän surkeampaa päivää takana. Toissayönä heräsin mielettömään päänsärkyyn. Pyörin ja hyörin sängyssä, hieroin niskaa joka on jumissa, yritin saada unta. Ei tullut mitään. Eikä meillä ollut paracetamolia. parin tuskaisen tunnin jälkeen uskalsin ottaa ibumaxin. Luotan siihen ettei yksi kpl aiheuta mitään vakavaa  pikkuiselle. Sen jälkeen sain nukuttua pari tuntia olkkarin sohvalla, kunnes tyttö heräsi kuudelta.

Päivä oli jo pilalla. Päätä särki edelleen. Yritin ulkona haukkailla happea niin että se helpottaisi, mutta ei. Ruokaa tehdessäni yhtäkkiä minua huimasi, ja säikähdin tosissaan. En kai minä voi pyörtyä kun mulla on neljä lasta hoidettavana. Muistin terapeutin ohjeen: Kun tulee ahdistava/pelottava olo, mieti liittyykö se johonkin aiemmin koettuun tilanteeseen. Kun minulla oli pahin masennus päällä, sain paniikkioireita heti jos vähän heikotti tai huippasi. Ehkä se tunne pulpahti sieltä pintaan. Eihän minulla nyt oikeasti mitään hätää ollut.

Loppupäivä meni vähän paremmin, kun mies kävi töistä palatessaan hakemassa minulle oikeanlaista särkylääkettä.

Viime yön nukuin aika hyvin, ja aamupäiväkin meni ihan kohtuullisesti lasten kanssa ulkoillessa. Päivällä olin todella väsynyt. Nukuin hetken olkkarin sohvalla, sen mitä tyttö antoi nukkua. Hän on alkanut nukkumaan päivällä vain vajaan tunnin unia. Hoitolapset vetävät sikeitä joka päivä oikein kunnolla.
No,päiväunet jäivät minulla lyhyiksi, ja sen jälkeen oli todella tokkurainen olo. Eikä se ole parantunut koko iltana. Tunsin jopa masennusta. Hetken ahdisti. En tiedä mikä. Ehkä olen ollut liian kauan kotona käymättä missään. Jotain pitäisi keksiä, mutta kun tuota miestä on niin vaikea saada mihinkään. Voisinhan mennä yksinkin, mutta tyttö on otettava mukaan, että mies saa tehdä omaa projektiaan rauhassa. Nyt meillä on vain yksi auto, joten menotkin on sovitettava miehen työvuorojen mukaan.
Jospa pääsiäisenä pääsisi johonkin tuulettumaan. Sitä odotellessa.