Lauantai 16. 3

Tänään tunsin itseni niin onnelliseksi, että ihan itketti. Miehen vanhemmat olivat meillä kylässä, ja tyttö nauratti meitä kaikkia. Onnen tunne oli niin voimakas, että heti perään mielessä kävi pelko, ettei sitä voi kauan kestää. Mutta onneksi pelko ei jäänyt päälle.

Mulla on ihana mies, ihana lapsi ja ihanat appivanhemmat. Aina ei yhteistyö heidän kanssaan ole sujunut täydellisesti, mutta kukapa meistä olisi täydellinen. Ensi viikolla kun menemme ultraan, viemme tytön mummin ja paapan hoiviin siksi aikaa.

Huomaa kyllä heti kun päiväunet jäi väliin. Väsyttää ihan kamalasti, mutta en ihan kahdeksalta viitsi mennä nukkumaan. Pari tuntia kun sinnittelisin vielä hereillä.
Viime yökin meni vähän huonommilla unilla. Heräilin jatkuvasti, pyöriskelin, vaihdoin asentoa. Mieskin kysyi jossain vaiheessa, että mikä mulla on. En osannut sanoa muuta kuin että oli kuuma. Olin ihan hiestä märkä. Vatsaan myös koski vähän, mutta en usko että se vaikutti unensaantiin.

Saan useita kertoja päivässä viiltäviä kipuja alavatsaani. Normaalia, tiedän. Kipu on niin voimakas, että salpaa hetkeksi hengityksen ja on pakko pysyä aloillaan. Muutamassa minuutissa se menee ohi.
 Mielessäni pyörii joka päivä nimiehdotuksia uudelle vauvalle. Vielä ei ole tullut mitään kunnollista ideaa. Mieheni keksi mielestään tosi hyvän nimen, mutta en kelpuuttanut sitä, koska yhdellä lähisukulaisella on sama nimi. Onhan tässä onneksi aikaa vielä miettiä.